Blogi antaa ymmärtää ettei mitään oo taas tehty, mut hiljaisuus täällä tarkoittaa aktiivista oloa jossain muualla, eli tässä tapauksessa koirien kanssa on tehty kaikenlaista. Piiloja on kierretty ja Samu on mennyt hommassa Ninjan edelle. Taitaa poika kiertää kohta tyhjän piilon ilman esivalmisteluja :)

Mut jos tän päivän jälkiin...

Ruokaa siis molemmilla joka askeleella ja lopussa cesarpurkki, niinkuin aina :D

Koirat näki tarhoista kun tein jäljet ja vinkui ihan kokoajan.

Samu ensin pellolle, kiersin tien kautta ja en päästänyt vetämään, ei ollu helppoa, mut loppumetreillä jopa tuli hakemaan kontaktia kun ei päässy höyryämään. Maltto odottaa liinan pujotuksen ja sit repes liitoksistaan. Kaikki voimat käyttöön ja kyntäen paalullle. Juu yritin et menis rauhallisesti, mut rauhottu vast siihen paalunameille. Ja ensimmäiset kymmenenmetriä mentiin kyntämällä, joka askeleelta ruuan söi kun en antanu vaihtoehtoakaan. Alko tasaantumaan loppua kohden, kunnes..... cesarpurkki näkyi. Sit mietiskel´tii hetki et millähän keinolla sinne pääsis. Muutaman kerran koitti loikkaamalla, mut yllättävän nopeesti sit jäljesti kuitenkin. Syöksy-yritys purkin kimppuun. Käskin maahan ja OHO, Samu kävi maate. tökki kyl purkkia, mut ku napakasti kielsin ni maltto sit oottaa että aukasen sen sille. Lopuksi makuutin vielä maassa ja kaivoin pallon esiin. Tarjos palloakin ihan kokoajan mulle, eikä lähteny kirmaamaan se suussa karkuun. Mitä tolle koiralle on taphtunu, oonks mä oikeesti jo saanu sen kuuntelemaan itteäni! Wau, ei voi muuta sanoo.

Sitte Ninja, itse täydellisyys. Mitä sen jäljestämisestä kertois. Sillon kun joka askeleella on ruokaa, neiti menee vallan oppikirjamaisesti. Loppupurkille asti nenä maassa, makupalat syöden. Ei jääny sähkölinjalla istuskelevalle varikselle nyt kyl yhtään mitään. Ilmasukin täysin suora, purkki tassujen välissä. Kyl sen koiran jäljestäessä mieli lepää.. Ninja on talven aikana hiukka itsenäistynyt. Sille heitän loppupalkaksi nameja kun pallo ei oo aiemmin ainakaan kiinostanut. Muutaman makupalan jälkeen päättikin lähteä kirmaamaan pitkin peltoa. Ei siis oo aikasempina kesinä eikä talvenakaan lähtenyt kymmentä metriä kauemmas mammasta. Näkee oikein et nyt se nauttii elämästään täysin siemauksin. kaksikin asiaa mitkä mahdollisesti on vaikuttanut, Mummo koiran poismeno tai eristys täysin Samusta. Ai että, nty mul on kaks maailman ihaninta koiraa. Ei tarvi mammaholistiakaan enää mollata. Tykkään siitä aina vaan enemmän.

Tulin sitte jälkien päätteeks taas istumaan hetkeksi naamakirjaan, onneks ajatukset kuitenkin oli edelleen Ninjassa. Kysäsin sitten Minnalta et kiinnoistaskos lähteä pihalle. Ja näin mentiin sitten ottamaan vielä ensimmäinen (kokeiltu joskus parivuotta sitten, huonoin tuloksin) esineruutu treeni. Minna hetsas lelulla ja kävi viemässä metsään. Ninja lähti etsimään leluaan kuin ois aina tienny et näin sen kuuluu tehdä. Aivan mahtava fiilis! Me päästään hakemaan sitä koulutustunnusta metsäjäljeltäkin!

Tää tyttö tietää mitä tekee huomisen lakkopäivän!!!