Sain vihdoin itsestäni irti ja kävin tallaamassa pari jälkeä.

Samulle n 50 askeleen suora juustolla. Ninjalle yhdellä kulmalla ja esineellä parisataa askelta.

Samun jälki, paalulle intoa riittää, mutta siihen päästyä alkaa haistella maata ja tökkiä juustoja, odottelin hetken, muttei syönyt niitä. Sitten päästin jatkmaan, mutta edelleenkään ei syönyt. Muutaman askeleen jälkeen nosti pään ja rupes katselemaan maisemia. Hohoijaa sanon mä. Avustin hiukan, muttei siitä mitään tullut, joten koira pois jäljeltä ja toinen kehiin...

Ninja ajoi ensin sen Samun alottaman jäljen, eihän makupaloja voi peltoon jättää ;)

Hienosti meni, oiskohan kenties silmillään bongannu ne juustot, sen verran hyvin erottu alustasta. Noh alkulämmittelyä..

Omalle jäljelle ei ollu ensin menossa ollenkaan, mutta kun lähstyttiin paalua niin johan sytty. Hyvin jäljesti omankin, vaikka siellä täällä oli 15 askeleen tyhjää.

Esineenkin ilmaisi ihan suoraan ja nopeaan. Samoin kun loppupurkit.

Otin vielä paikallamakuun "häiriön"alaisena... Naapurit oli tullu kotiin sillä aikaa kun jäljestettiin ja päästäneet koiransa pihalle. Käskytin Ninjan keskelle pihatietä maahan ja lähdin hakemaan jälkipaalut pois pellolta.

Neiti ei välittänyt vaikka näki/kuuli toisen koiran. Hyvin taitaa olla käsky hallussa..

 

Ihan muka fiilis jäi Ninjan osalta tästä päivästä, Samun aiheutti hiukkasen päänvaivaa, mutta eiköhän se ratkaisu jostain löydy...