Juu eli harmaitten kanssa kentällä...

Sandin otin ensin ja sain aikas hyvin seuraamaan jo autolta kentälle. Kontaktia piti aikas paljon liikaa mun oikeeseen käteen. Mutta kun päästin hihnan irti kädestä alkoi kontaktikin paranemaan. Ensin paikalla makuuseen. aikas lähekkäin käverin koiran kanssa. Sujui alkuun todella hienosti, sitten vaihto asentoa "hyökkääväksi". Kävin palkkaamassa ennen kun kerkeiäis bongahtaa sieltä. Palasin takasin ja makasi ihan hienosti. Hetken päästä nousi kuitenkin istumaan. Käskin takasin maahan ja tipahtikin eikä lähtenyt tulemaan luo. Hee tuo otus on oppinut kuuntelemaan!! Seuraamista ja seisomisia otin sen jälkeen. Seisomisen kanssa aloin koittaa mennä itse kauemmas. Ihan vaan pari askelta takaperin kävellen. Joitakin kertoja jopa onnistuin :) Vapautin heittämällä pallon. Tiesin että seuraamuksia tulee kun en mistään löytänyt toista palloa. Ja Sandihan lähti kirmamaan pallon kanssa. No kun kutsuin käskevästi luo, alko lorottamaan kentälle. "hyökkäsin" äristen kohti ja pallo jäi siihen ja karkuun meinas lähteä. Tuli kuitenkin kutsusta luo. Ja eikun autolle vaihtamaan koiraa.

Sandin lirautuksesta ilmeisesti alitajuntaan jäi kiukku vaikka psyykkasin itseäni. Ninja pääti autosta päästyään loikkia mua selkään. Nyppäsin remmistä suutuspäissäni ja neiti pelästyi. Yritin saada iloisesti seuraamaan kentälle. Tiivistä oli kyllä, mutta ihan paineessa oli. Vaikka kuin koitin kehua ja palloa ja makupalaa tyrkyttää ei vaan avaautunut. Ei auttanut kun laittaa koira maahan ja mennä ite kauemmas puhaltelemaan. Todella valppaasti makasi liikkumatta. Kävin kerran palkkaamassa ja Ninja rauhotteli mua lipomalla kielellä huuliaan. Alko hiukkasen naurattaa ;) No koitin vapauttaa heittämällä pallon sen yli. Neiti ei liikahtanutkaan vaikka kuin yritin kertoa et on vapaa. Sit kun ihan vierestä innostin niin juos pallolle. Eipä siin sitte viittinyt paljoa koiraa koulutella. Kuitenskin menin koittamaan hyppyä, josko muistaisi lauantailta. Hienosti muisti. Heti loikkas yli ja takaisinkin. Mutta se pallo vaan jäi sinne toiselle puolelle. Kehuessani kuitenkin hypystä, sain taas hampaat takin rinnukseen. Jestas et on outo hyypiö toi koira. Koskahan sen pääkopan tapahtumat oppis tuntemaan ;)

No kotiin tullessa, koitii jossain vaiheessa hypätä mua vasten. Oli kun hidastetussa filmissä kun tais muistaa sen treeneissä suuttumiseni. Hauskan näköstä kun koira kesken loikan kääntyykin hidastetusti poispäin. Oppihan edes jotain tästäkin päivästä. Toivottavasti muisti vaan ei tyhjene yön aikana...