On jääny kirjoittamatta viimeisimmästä maneesitreenistä, sillon koitettiin saada Ninjaa istumaan nopeammin. Siitä on noin puoltoist viikkoa aikaa joten en jaksa muistella :)

Nyt sitten on ollut taukoa puol toista viikkoa. Syynä oma laiskuus, kun anopin kääpiövillakoiran pentu oli hoidossa. Omat oli portin toisella puolella. Ninjan ensireaktio oli hyökätä porttia kohti räyhäämään. Parin päivän totuttelun jälkeen päätin kokeilla mitä Essi on mieltä, sietää, muttei kuitenkaan suuremmalti tykkää. Mitään ei tehnyt ja se nyt oli tiedossakin, muuten en olis kokeillut, pystyin jopa päästää samaan aikaan pihalle.

 Sitten tapaus Ninja.... Siedätystä oli koko viikko. Välillä oli portilla ja heilutteli häntää, jopa vinkui sen kuuloisena että haluis tehdä tuttavuutta. Kannoin pennun aina Ninjan ohi ulos ja parin päivän jälkeen ei enää loikkinut ylöspäin, joten koitn että mitä tuumaa kun lasken haistamaan. Ensin haisto ihan leppoisasti, mutta sitten veti korvat viistoon ja alkoi leuat loksumaan. Muutamna päivän päästä koitin uudestaan ja sama jatkui, Ninja siis näytti siltä että pelkää mokomaa karvapalloa. Turha siis olettaa että uskaltaisin pentua maahan päästää, joten tutustuminen jääköön.

Tänään siis villis lähti kotiin ja omat pääsevät palaamaan koko kämpän valtiaiksi. Ninjan reaktio oli näkemisen arvoinen, sisään päästyään juos suoraan keittiöön, sivu silmällä huomas että portti olkkariin on auki. Kaveri jäykisty samantien ja alko hiippailemaan sen näkösenä et mistä se hyökkää :D

 Nyt on sit mamma ollu kokoajan silmän alla vahdittavana, hellyyden kaipuu taitaa olla aika suuri :) Huomenna sitten aletaan taas treenailemaan tottista, jäljellekin pääsis muuten, mut ei tuu oltuu valosan aikaan kotona. Miks pitää olla niin pimeetä??