Niin kiirettä pitäny (joo varmaan ) ettei oo ehtiny edes blogia päivitellä. Sunnuntait on treenattu porukalla, ja arkisin sillon tällön jotain rävellystä. Tavotteet on koirille asetettu ja niiden mukaan pitäisi nyt sitte treenailla. Kevättä odotellessa....

Aamulla päätin että nyt koirat saa luvan lenkkeillä erikseen, hermo kun tuppaa menemään joka kerta. Samu rökittää Ninjaa ja Ninja tulee jalkoihin turvaan ja auts.. Viime senteillä päätin et ensin lähen Ninjan kaa. Ylläri sinänsä et Samu jäi kiltisti tarhaan ilman möykkäämistä. Umpihankeen pellolle siis. Eilen taas avasin polun, mikä ylättäen oli taas aivan tukossa. Oon nyt viis kertaa tallaanu sen auki, enkä koskaan viel oo päässy peltoa ympäri asti. Kolmasosa vaan tänäkin aamuna. Alkaa jo menee hermot ton lumen määrän kanssa, kivaahan se on mut ei vaan jaksais...Tekee muuten hyvää pers ja reisi läskeille umphankitreeni, ne valitti ihan täysillä. Ja koirakin sai käyttää nelivetoa ihan täysin, hyvin jaksaa ponnistaa ku jäi sitä umpihankea mammallekin..vaik yritin perässä kulkea samoja jälkiä. Ei oo askel pituus ihan yhtä pitkä   No joo polvi sitten päätti että et muuten akka enää umpihakeen tuu toisen kanssa. Sattu niin vietävästi, et Samun kans kävin vaivoin postilaatikolla ja tottisteltiin sit hiukka pihassa. Onneks polvi heräs henkiin et pysty autoa ajamaan.