Olin Samun kanssa lauantaina Skogsterin Mian seminaarissa. Ensin kolmen tunnin teoria. joopa, ois ollu ihan hyvä jos samaisen olis käyny sillon ennekun otti pentua. Eli kaame pentukuume iski, että pääsee taas pilaamaan yhden koiran koulutuksen täydellisesti :D. No joo, ei oo pentua tulossa, ei pelkoa.

Sit käytännön teeeniä. Samun kanssa paneuduttiin vasemmalle käännöksiin ja leikkimiseen koiran kanssa. Jänitys oli ihan kamala, ensin se että kuinka koira käyttäytyy hallissa. Ei ongelmia. Palloa en hirveesti uskaltau heittää, ja hirvitti ne kerrat kun Samu juos karanneen pallon perässä. On se vaan vaikeeta tuo ison koiran koulutus.

Eilen sitten tietty kokeilemaan kotioloissa. Pihavalon katveessa pyörittiin ja kyllä poika alkaa sitä peffaansa käyttää, vaik pakotteet ei ehkä onnistunukaan tarkotuksen mukaisesti. Patukan pitoharjoituksia myös, ja Samu pitää ihan nätisti sitä. Luulis sit olevan nopeesti käskysanakin hallussa, et päästään siihen noutokapulaan.

Ja sama Ninjalle, ei oo helppoo ei. Treeni veny ihan liikaa ja Ninja jo päätti et patukkaa saa olla, mä lähden haistelee. Koita siin sit saada koira viel mukaan ku eihän tollaseen voi lopettaa. Huhhuh sanon vaan... Tuleekohan ton nartun tottiksesta yhtää sen vietikkäämpää ikinä. Alkaa jo usko loppumaan täysin.