Lotta teki Essille jäljen kahdella kulmalla ja neljällä esineellä. Itse tallasin Ninjalle 300 askelta suoraa, kulma oikealle, 100 askelta suoraa. Ruokaa miten sattuu, enemmän tyhjiä. Lopussa purkki. Vanhenemisaika reilut puol tuntia, Essillä kauemmin...

Ajoin ensin Ninjan kanssa. Paalulle jouduin asettamaan kun oli merkkinä oranssi paalu. Ninja on ehdollistanut jo valkoisen, joten tarvii tolla toisella nyt treenata välillä. Sitten lähtikin ihan sujuvasti etenemään, tyhjillä tietenkin vauhti kasvoi, muttei alkanut koheltamaan. kunhan vaan kiihdytti. Askel askeleelta tarkisti, sen verran on taas heinällä mittaa että itse näin selvästi missä jäljel menee. Parilla ensimmäisellä kiihdytyksellä en puuttunut, mutta sitten aloin rauhottelemaan äänellä. Hiukka epäröi niiaillen, mutta kun vaan kehotin jatkamaan, jatkoi kyllä. Aina kun oli ruoka askeleilla kehuin sitä. Aiemmin en ole kehunut kun neiti ei ole sitä kestänyt. Alkoi tuijottelemaan silmiin kun jotain sanoin. Nyt ei häiriintynyt kehuista. Kulman meni yllättävän tarkasti. Siinä vaiheessa alkoi jo huomaamaan että koira alkoi väsymään. Noin kymmene askelta enne loppua oli jo tosi hakuilua se jäljestys, mutta vaadin kuienkin jatkamaan. Ja löytyihiän se loppu sieltä. Melkein pystyin kuulemaan kun koira oikein huokas helpotuksesta :)

Sitten Lotta ja Essi pellolle. Jouduin ohjaamaan Essin paalulle. Kaveri kävi ihan kuumana eikä kuunnellut/totellut mitään käskyjä. Nappasin sen itse nivusista sivulle ja johan alko kuuntelemaan. Sitten pystyikin jo Lotta hallitsemaan hirmua. Jäljesti hiukka haparoiden, mutta enhän pysty tietämään kuin neiti on kävellyt siellä ne jäljet :D Ensimmäisen esineen ilmaisi ihan omatoimisesti. Mutta seuraavat jouduttiin käskemään, yhteistuumin homma toimii ;) Kulmat löysi ihan hyvin ilman apuja. Jestas mikä meno sillä elukalla oli tällä kertaa. Mut kunhan vanhaneitikin saa jotain aivojumppaa. Ettei pelkästään palloleikein joudu aikaansa tappamaan....