Mentiin Ninjuksen kanssa purutreeneihin, tottista tietenkin kärkeen ja ihan hienosti sain menemään. Seuraaminenkin alkaa olemaan kontaktissa, mutta hiukkasen väljää välillä. Otin maahanmenoa ja siitä luoksetuloa. Ensin lyhyeltä matkalta eteen istumaan, pari kertaa käskytin uudestaa että tuli tiiviimmin. Pääkin pysyy jo suht suorassa. Toisen kerran sitten otin kentän päähän asti täysillä pallolle. Ja eikun autoon odottelemaan maalimiesten paikalle tuloa...

 Kentälle mennessä reunalla istuskeli pentu ja en sitä sitten tohinoissani enää muistanut ja Ninja alotti armottoman rähinän, kiskasin sitä vaan eteenpäin lähemmäs molaria. Räyhääminen kyllä lakkas muttei mielenkiinto. Loppujen lopuks luovutti pennun kyyläämisen ja alko kiinnostumaan. Loppu menikin ihan ok.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Pakaalle, otin hiukkasen seuraamista, istumisen ja maahanmenosta luoksetulon. Koira oli kyllä väsynyt, mutta toimi siltikin. 

Ja kun kerkeisn maanantai-illan treeneissä (ai niin ne meni ihan hienosti myös vaikken muistanutkan mitään kirjottaa. A-este on ongelmallinen, täytyy siihen taas panostaa lisää. Kiipee kyl yli, muttei tuo palloa takasin, palataan ehkä asian ongelmaan kunhan koiruus noutaa) kehumaan etten oo saanut hammasta pitkään aikaan, syynä taiskin olla ettei olla käyty ao:n kentällä. Neiti oli taas ihan omituisella päällä, joten mustelma saldo kynsistä ja hampaista viis jaloissa ja yks kädessä...aargh. Pakko siis käydä useammin Lahdessa...