Keskikokoa suurempi, erittäin ilmeikäs, korkea säkä, suora selkä, hyväasentoinen lantio saisi olla vielä pidempi, hyvä eturinta, alarinta saisi olla pidempi, hyvät etuosan- takaosan kulmaukset, korrekti edestä, tilava käynti. Nyt aloitetaan kunnokohotus sekä aktiiviset tottistreenit. Seuraava koitos Lohjalla maaliskuussa. Kiitos kasvattajille Lexin hoidosta ja treenistä. Ja muutenkin kivasta koirasta.

Josko mä nyt paljastaisin kaiken kansan tietoon myös sen ettei laumassamme asu enää kuin kaksi nelijalkaista. Ninja lähti hoitoon ja näyttää sitlä että hoitojakso kestää ja kestää ja kestää.

Jos jätetään tunteet tästä yhtälöstä kokonaan pois niin ei neiti tule koskaan laumaamme palaamaan. Järjen kanssa ajateltuna sillä on oikeesti kaikki niin paljon paremmin nykyisessä kodissaan. Saa jakamattoman huomion ja ei tarvitse kokoajan suunitella hyökkäyksiä toista nelijalkaista kohtaan. Kun neitiä kävin katsomassa oli se sitä mieltä että, mä oon edelleen sisätiloissa ihan okei, mut kun ulos lähdettiin alkoi hampaiden käyttö mua kohtaan.

En oo Ninjaa nähnytkään noin onnellisena aikoihin. Joten suotakoon sille loppuelämä ainoana koirana?? Luulen että ongelma Ninja käytöksessä olin minä ihan itse. Aika näyttää senkin. Ninja on edelleen menossa erikoisjälkikokeeseen. sitä ei sitten tiedä kuka siellä liinan toisessa päässä on...

Samun vuosi alkoi hiukan huonosti, sairastelu laittoi treenit tauolle pariinkin otteeseen. Toivotaan että kaikki on nyt taakse jäänyttä ja alotetaan taas normaali elämä treenaamisessa. Kohti IPO kolmosta ollaan menossa. Joo tiedän et se  kakkonenkin on viel suorittamatta, mut se nyt on vaan tollanen välietappi, mikä toivottavasti selvitetään heti ens kerralla. Paljon ollaan saatu aikaan, mutta paljon on myös edelleen tavoiteltavaa.

Pojat tulevat erittäin hienosti myös toimeen keskenään. Tollasia symppis kavereita molemmat. Mukava lenkkeilläkin kun ei tarvi olla raivopäänä rääkymässä niitä irti toisistaan. 

Koirarintamalla ei lisäyksiä, onneks. Kakara on edelleen villi ja luulee olevansa myös vapaa :D Eli pikkuherra ei ulkoile ilman liinaa. Edes jos innostun sen kanssa touhuamaan ja jotain treenin tapasta yrittää, niin naru on perässä. Tällä viikolla on jo koipeaankin vihdoin alkanut nostamaan, tosin aika harvakseltaan. On se hassun näköstä :D

Ninjan kanssa käytiin koittamassa saatasiko tulosta erikoisjäljeltä, no ei ihan onnistunu, mut keväällä uusiks. 63 pistettä kuitenkin saatiin, joten ei nyt ihan toivotonta kuitenkaan...

Samun kanssa yritettiin sitten saada ipo2, mutta kun itse en ollut täysin kartalla niin jäi se C-osa suorittamatta loppuun. Jälki meni ihan ok, mitäö nyt ruohon syönti kesken kaiken tuotti hieman hämmennystä. Tottis tuntu jo hieman paremmalt akun ykkösessä, mutten kuitenkaan täysin tyytyväinen ole. Lisää treeniä siis.

Paljon on tapahtunut sitten viime päivitysten. Kotisivuja en oo jaksanu päivittää, mutta josko muutaman sanasen tänne sitten laittais.

Eli lauma kasvoi geeliturkkisella paimenella keväällä. Alunperin Panda, sittemmin Lex, Chico, Töffi, Möö. Mikä milloinkin. On siis jo puolivuotias pojankloppi. Käväs se tossa hienäkuun alussa näyttelyssä, ollen L+1... Seuraava koitos ensiviikolla... Ja tiedoksi: en edelleenkään ole näyttelyihminen, ei pelkoa. Koulutus on se mun juttu...Töffiäkin alan treenaamaan kun Lotta ei sen kanssa mitään aio kuitenkaan tehdä.. Kunhan nyt löydän sen motivaation :D

Ninja on nyt ollut treenitauolla, ai miksikö, no sen takia ettei ole innostanut sitä pahemmin treenailla. Ninja on päässyt tavoitteeseensa. joojoo kyl me erikoisjälkeä treenataan edelleen ja koitetaan koetulos sieltäkin hommata. Etttei ny ihan oo se unohtunu tarhan nurkkaan...

Ninjan ja Lexin yhteielo ei ole vielä päässyt alkamaan. Koska narttu on sen verran pimeä että ampuu samantien kiinni, on turvallisuus syistä tuttavuutta tehty vain aidan läpi, Töffi menee aidan taaske ja vaikka hammaskalusto on vastassa ei se siitä hätkähdä. Tulevalla viikolla ois tarkotus koittaa mitä tapahtuu kun aita on välistä pois. 

Samussa on tämän hetken pääpaino. Käytii me heinäkuun alussa hakemassa tulos sillekin. IPO1 on plakkarissa ja treenaus senkun jatkuu, ja jatkuu ja jatkuu... Niin pitkälle mennään kun ohjaajan rahkeet riittää ja tietty koirankin siinä sivussa. Olen meistä kahdesta se heikompi lenkki.

Alotin tossa uuden harrastuksenkin, kunnon kohottamisen lähinnä itselle, mutta koska yksin juokseminen on super tylsää, joutuu nuo nelijalkaset osallistumaan myös. Hieman tarvii opettaa kuinka edetään, mutta eiköhän se siitä. Tämän päiväsen perusteella Ninja on tuossa lajissa kuitenkin paras, ai miksikö, no siksi että se on kuuliaisin. Ja vaikka silläkin on pakottava merkkauksen tarve, uskoo puhetta kun kieltää...Voi olla että tää mun kunnonkohtousinto lopahtaa yhtä nopeesti kun alkokin, mut sit se lopahtaa, aina voi alottaa sitte alusta tai vaihtaa kuntoilun suklaaseen...päivä kerrallaan.

No joo, olkoon tää tarinointi nyt tällä kertaa sitte tässä..

Erityiskiitos Elinalle! Kiitos myös maalimiehillemme, jotka teitte tästä totta. Kiitos treeniryhmä! Ja kiitos myös kaikki muut meitä eteenpäin auttaneet.

Nyt on sitten edessä uudet haasteet.

Samu suoriutui käyttäytymiskokeesta hyväksytysti. Itse en ole suoritukseen tyytyväinen, mut kaikki menee oman jännityksen piikkiin. Ejatus ei oikeesti toimi enää siin vaiheessa. Alkuun tuntui eten edes jännitä, mut kunhan kuvittelin.

Paikalla makuu muuten ok, mut oli kääntynyt huomaamatta vinoon jotta näkis paremmin mitä kentällä tapahtuu Seuraamiset oli ihan syvältä. Pysy kyl vieressä, mut kontaktista ei ollu kovinkaan usein tietoa. Istumsen suoritti täydellisenä seisomisena, vaikkei sitä oltu vielä edes opetettu liikkeestä. Maahan meni laiskasti, ite en tietenkään nähnyt, mutta kuulin kavereilta Luoksetulo täydellinen. Harmitti kun ei pystyny palkkaamaan siitä. Kaupunki osuus meni ihan Samumaisesti. Jännitystä aiheutti kaupan eteen jätetty ajokoira. Ihan siis ylimääräinen häiriö. Kaveri käyttäyty ihan niinku odotinkin, muris hetken ja sit ku hävisin maisemista. Alko tuijottaa perään. Hiukan kuulemma piippas kun oikea häiriökoira kulki ohi. Ei siis räyhännyt niinkuin etukäteen pelkäsin. 

Nyt se on sitte ohi, ei tarvi enää sitä miettiä. Seuraavaks jännitetäänkin jotain hiukka isompaa 

Vettä alkoi sit satamaan ja kahvillakäynnin jälkeen kun ajeltiin kotiin, päätin etten sateella kyl mee sit jälkeä tekemään. Niinhän siin sit kävi että seuraavaan aamuun piti jättää...

Lauantaina sitten tein lievässä olotilassa koirille jäljet. Molemmille suht yhtäpitkät ja ruokaa joka askeleella.

Samun suoritus on videoituna, mut lataan sen nettiin sit joskus kun pääsen sellaselle koneelle mis on laajakaistayhteys ;) Ei täl langattomalla saa mitään ladattua.

Samu jäljesti hiukka hätäsemmin kun torstaina. Ei ollu niin tarkkaa työskentelyä. Pari kertaa vilkasi kuvaajaa, mut ei jääny kuitenkaa tuijottamaan. Kerran jäi juomaan myyränkolosta vettä. Oli siis jäljellä se vesi, tallatessa huomasin, mut eipä sitä enää pystyny kiertämäänkään. Loppuprkin olin piilottanut ruohoon ettei näkisi sitä kaukaa. Menikin ihan purkille asti jäljestäen. Maahan käsky oli jokseenkin huono ja meni sit lopulta hiukka säätämiseks. No koira kuitenkin makasi maassa ja annoin palkan.

Ninjan jälki meni samoin kun torstaina, ei siis moitittavaa. Purkki-ilmaisu edelleen täysin suora ja nopea.

Sunnuntaina olikin sitten ohjelmassa Ninjan tottisnäytös Vahvatassun synttäreillä/mätsärissä. Jännitin tapahtumaa ihan törkeän paljon etukäteen, koska paikallahan oli aikas paljon koiria. Sain pienten murinoiden saattelemana Ninjan suorituspaikalle. Muut koirat siirrätettiin kauemmas ja sitten jännitys laukesikin. Ellu ohjasi meitä seuraamisessa. Jäävät liikkeet, luoksetulo ja nouto kuuluivat myös ohjelmaan. Täyskäännökset ei ollut kovin hyvät. Olen samun opettanut kiertämään takaa ja Ninja taas väistää edestä. Askeleitten sovitus oli samulle, joten Ninjan käännökset jäi vajaiksi. Jäävissä maahanmeno epäonnistui??? Neiti jäi istumaan, otettiin uusiks ja sit meni maahan. Noudossa Ellu laittoi kapulan vähän matkan päähän, minne lähetin Ninjan hakemaan. Asfaltilla ei viitsinyt kapulaa heittää. Hienosti haki, mutta luovutti ihan vinoon. Ihan mukava fiilis jäi, vaikka treenisuoritus olikin puutteellinen

Mätsärin loputtua käytiin vielä Nemo-tollerin kanssa kävelyllä. Muutaman kerran ollaan aiemmin käyty ja Ninja on kulkenut edellä. Nyt Nemo kulki vierellä ja oli hieman haastavampaa. Ninjaa kiinnostaa Nemo ihan kauheesti, mut kun tietäen sen taustat en päästä sitä kuitenkaan liian lähelle. Katsotaan mitä tuleman pitää..

Samun kanssa kävin sitten fillarilenkillä. Hirveellä höyryllä oli lähdössä menemään, mutta jarruttelin niin että mentiin reippaalla kävelyllä ensimmäinen puoli kilsaa. Sitten jo uskaltauduin hieman antamaan lisää vauhtia. Pari kertaa meinasi mennä laukalle, mutta hyvin sitten ravas loput matkasta. Muutamaan koirien ulkoiluttajaan ja kävelijäänkin törmättiin matkan varrella, alko taas hiukka hymyilyttää, mutta ei siit sen enempää. Päätin suoralla koittaa että josko onnistuisi jo Samun kanssa vapaana pito. Alkuun näytti et ihan ok, mut sitten oli näkevinään jotain kirkkojärven puolella. Väkisin yritti mennä tiellepäin. Sain ensin käskytettyä pysymään jalkakäytävällä. Mutta hetken päästä alkoi taas pää kääntymään ja askeleet menemään väärään suuntaan. Toista kertaa ei käskytys auttanut, jätkä kiipes ajoradalle. Tiukalla käskyllä palasi kuitenkin luokseni, ei auttanu kun kytkeä kiinni.

Mut jos tän päivän jälkiin...

Ruokaa siis molemmilla joka askeleella ja lopussa cesarpurkki, niinkuin aina :D

Koirat näki tarhoista kun tein jäljet ja vinkui ihan kokoajan.

Samu ensin pellolle, kiersin tien kautta ja en päästänyt vetämään, ei ollu helppoa, mut loppumetreillä jopa tuli hakemaan kontaktia kun ei päässy höyryämään. Maltto odottaa liinan pujotuksen ja sit repes liitoksistaan. Kaikki voimat käyttöön ja kyntäen paalullle. Juu yritin et menis rauhallisesti, mut rauhottu vast siihen paalunameille. Ja ensimmäiset kymmenenmetriä mentiin kyntämällä, joka askeleelta ruuan söi kun en antanu vaihtoehtoakaan. Alko tasaantumaan loppua kohden, kunnes..... cesarpurkki näkyi. Sit mietiskel´tii hetki et millähän keinolla sinne pääsis. Muutaman kerran koitti loikkaamalla, mut yllättävän nopeesti sit jäljesti kuitenkin. Syöksy-yritys purkin kimppuun. Käskin maahan ja OHO, Samu kävi maate. tökki kyl purkkia, mut ku napakasti kielsin ni maltto sit oottaa että aukasen sen sille. Lopuksi makuutin vielä maassa ja kaivoin pallon esiin. Tarjos palloakin ihan kokoajan mulle, eikä lähteny kirmaamaan se suussa karkuun. Mitä tolle koiralle on taphtunu, oonks mä oikeesti jo saanu sen kuuntelemaan itteäni! Wau, ei voi muuta sanoo.

Sitte Ninja, itse täydellisyys. Mitä sen jäljestämisestä kertois. Sillon kun joka askeleella on ruokaa, neiti menee vallan oppikirjamaisesti. Loppupurkille asti nenä maassa, makupalat syöden. Ei jääny sähkölinjalla istuskelevalle varikselle nyt kyl yhtään mitään. Ilmasukin täysin suora, purkki tassujen välissä. Kyl sen koiran jäljestäessä mieli lepää.. Ninja on talven aikana hiukka itsenäistynyt. Sille heitän loppupalkaksi nameja kun pallo ei oo aiemmin ainakaan kiinostanut. Muutaman makupalan jälkeen päättikin lähteä kirmaamaan pitkin peltoa. Ei siis oo aikasempina kesinä eikä talvenakaan lähtenyt kymmentä metriä kauemmas mammasta. Näkee oikein et nyt se nauttii elämästään täysin siemauksin. kaksikin asiaa mitkä mahdollisesti on vaikuttanut, Mummo koiran poismeno tai eristys täysin Samusta. Ai että, nty mul on kaks maailman ihaninta koiraa. Ei tarvi mammaholistiakaan enää mollata. Tykkään siitä aina vaan enemmän.

Tulin sitte jälkien päätteeks taas istumaan hetkeksi naamakirjaan, onneks ajatukset kuitenkin oli edelleen Ninjassa. Kysäsin sitten Minnalta et kiinnoistaskos lähteä pihalle. Ja näin mentiin sitten ottamaan vielä ensimmäinen (kokeiltu joskus parivuotta sitten, huonoin tuloksin) esineruutu treeni. Minna hetsas lelulla ja kävi viemässä metsään. Ninja lähti etsimään leluaan kuin ois aina tienny et näin sen kuuluu tehdä. Aivan mahtava fiilis! Me päästään hakemaan sitä koulutustunnusta metsäjäljeltäkin!

Tää tyttö tietää mitä tekee huomisen lakkopäivän!!!

Aamulla päätin että nyt koirat saa luvan lenkkeillä erikseen, hermo kun tuppaa menemään joka kerta. Samu rökittää Ninjaa ja Ninja tulee jalkoihin turvaan ja auts.. Viime senteillä päätin et ensin lähen Ninjan kaa. Ylläri sinänsä et Samu jäi kiltisti tarhaan ilman möykkäämistä. Umpihankeen pellolle siis. Eilen taas avasin polun, mikä ylättäen oli taas aivan tukossa. Oon nyt viis kertaa tallaanu sen auki, enkä koskaan viel oo päässy peltoa ympäri asti. Kolmasosa vaan tänäkin aamuna. Alkaa jo menee hermot ton lumen määrän kanssa, kivaahan se on mut ei vaan jaksais...Tekee muuten hyvää pers ja reisi läskeille umphankitreeni, ne valitti ihan täysillä. Ja koirakin sai käyttää nelivetoa ihan täysin, hyvin jaksaa ponnistaa ku jäi sitä umpihankea mammallekin..vaik yritin perässä kulkea samoja jälkiä. Ei oo askel pituus ihan yhtä pitkä   No joo polvi sitten päätti että et muuten akka enää umpihakeen tuu toisen kanssa. Sattu niin vietävästi, et Samun kans kävin vaivoin postilaatikolla ja tottisteltiin sit hiukka pihassa. Onneks polvi heräs henkiin et pysty autoa ajamaan.

Samulle ensin paikalla makuuta, menin selin koiraan ja tarkkailin peilin kautta. Aika levoton oli, kun katsoi minuun päin kehuin ja kävin palkkaamassa ruualla. Kerran nousi istumaan, kun menin laittamaan takasin nousi vastaan. Sen jälkeen olin koiraan päin. Palkkailuja rauhallisesta makaamisesta. Nostin ylös ennenkuin toinen koirakko otti luoksetulon. Laumalla ja ruualla koira autoon.

Ninjalle persauksen käyttötreeniä, ajoittain poikittaa ja painaa. Osa käännöksistä onnistui ihan hienosti. Palkan pitäisi aina lentää takaviistoon, mutta ei aina onnistunut  Luoksetulo kahden koiakon välistä. Käskytin koiran maahan ja lähdin hölkäten poispäin. Kuulin maahan käskyn ja käännyi katsomaan niin Ninja oli noussut istumaan what the... Tais olla eka kerta neidin treeneissä kun teki niin??? Itse luoksetulo oli todella vauhdikas, istui suoraan, mutta ehkä aavistuksen kauas. Uudella käskyllä tuli lähemmäs, siitä palkka ja leikkien pois.

Samu uudestaan, oli aavistuksen poissaoleva. Nyt tarvi jo alkaa hetsaamaan et vietti nousi. Jotain on siis menny jakeluun, taitaa alkaa poika oppia hallitseman pääkoppaansa, ehkä... Otin myös istumisia liikkeestä seuraamisen lisäksi. Muutama ensimmäinen kääntyy vinoon, ehkä oma kroppa/käsi liike syynä. Palkkasin kuitenkin kun toteutti käskyä. Saatiin myös suora onnistuminen, minkä jälkeen sitten luoksetulo. Tulee suoraan ja jää kauas, palkkailen kuitenkin itseeni päin, edelleen. Josko jossain vaiheessa tulis hiukan lähemmäs.

Purutkin sujui ihan hienosti, Ninjalle maalimiehen vaihto kesken treenin ja ei hirveitä paineita ottanut, hiukka härkki hihaa, mutta oliskinollu ihme jos ei mitenkään olis reagoinut.

Samulle heti alkuun vieras maalimies, eipä tuota ongelmaa. Piilolle lähetyksiä, ei iskenyt hihaan kiinni vaan jäi haukkumaan,  hiukka liian kauas, mutta kun menin itse piilon kulmalle tuli lähemmäs. Pitkäliike ihan Samumaisesti, ei moitittavaa. Samulle otettin myös toinen kierros kun aikaa jäi. Mukava treeni kaiken kaikkiaan.

Eilen sitten Samu ahkion eteen kun vihdoin löysin ne länkivaljaat. Sisko oli lapsineen kylässä niin hyvä alottaa pienemmällä painolla. Omat kun alkaa olemaan hiukka liian painavia alotteluun. Ensin meni varmaan vartti kun sain koiran asettumaan aisojen väliin. Samulle on ihan liian vaikeaa joutua heti paikalleen kun tarhasta pääsee ulos, sen tarvis aina päästä ensin kirmaamaan. Ihan hyvää tekee tommoinenkin rauhottuminen. Onneks tietää heti mitä pitää tehdä kun saatiin ensimämäinen lapsi kyytiin, tonttia kierrettii ympäri. Välillä meni aisat poikki, mut onneks korjaaja tuli sopivasti kotiin, en ois millään viittiny irrottaa koiraa välillä. Pikaviritys ilmastointiteipillä ja vedätykset jatkui. Tli sitte kokeiltua että ahkio liikku vaikka on 70 kiloa painoa kyydissä, joo en todellakaan aio vedättää jatkossa noin painavaa lastia, kunhan piti kokeilla. Lopuksi hanki jäähdyttelyä. Tais olla omistaja pahemmin poikki kun koira tuosta sessiosta. Ei sovi mun kunnolle tuollanen yht´äkkinen juokseminen, tosin tekee ihan hyvää tällekin kropalle....

......paitsi että aamu lenkillä oikea polveni ilmoitti että yhteistyö loppuu ihan kohta. Oli aikas tuskasen piiiiitkä maka postilaatikolle lenkin päätteeksi.